tiistai 1. tammikuuta 2013

Päitsylin vuosi 2012

Tammikuussa isäni täytti 70 ja lain mukaan joutui samalla luopumaan taksilla ajelusta ammatillisessa mielessä. Leivoin juhliin mm. pirssikakun, joka ei ihan onnistunut (vauriot näkyvät kuvassa oikeassa kyljessä) mutta joka silti aiheutti ihastusta.

 


Helmikuussa sairastin keuhkokuumeen ja vietin kolme päivää POKS:ssa. Tipan kautta tuli sekä antibioottia että kipulääkettä, sillä päänsärky oli hirveä.





Maaliskuussa täytin 35 vuotta. Sitä juhlistettiin muutamalla lasillisella Mösandöötä ja ripustamalla kaulaan Kalevala Korun Carmen-riipus.




Huhtikuussa omien kylvöjen onnistuminen jännitti, mutta etupihan aina varmat tulppaanit kasvoivat ja kukkivat yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Joku on niiden sipulit istuttanut ilmesesti jo useampi vuosikymmen sitten.



Toukokuussa pihalle nousi kaappi taimien suojaksi. Aluksi siellä olivat vain tomaatit ja paprikat, myöhemmin myös joukko mausteyrttejä.



Kesäkuussa siskontyttö täytti vuoden ja täti laittoi pöydän koreaksi Nalle Puh -teeman mukaisesti.



Heinäkuussa kesän lomamatkakohteena olivat Suomen ja Norjan Lappi sekä erityisesti Tromssa. Ihanan raikasta ja viileää meri-ilmaa oli helppo hengittää ja maisemat olivat upeita.



Elokuussa kävimme siskontytön ja hänen äitinsä kanssa ihmettelemässä maaseudun elämää Meidän maaseutu -festivaaleilla Kouvolan raviradalla. Tämä oli kiva tapahtuma niin lapsille kuin aikuisillekin. Toivottavasti järjestetään toistekin.



Syyskuussa takapihalta sai korjata satoa etenkin pensaspaprikoista, jotka kasvoivat hyvin ja ennättivät kypsyäkin, vaikka kuvassa ovatkin vielä vihreitä.
 


Lokakuussa 26. päivänä satoi ensilumi. Postinhakuun lähdin kesäisissä sandaaleissa ja villasukissa.



Marraskuussa isäni ja äitini viettivät 40-vuotishääpäiväänsä. Lahjaksi he saivat kuvaamossa otetun kehystetyn kuvan kolmesta lapsestaan ja yhdestä lapsenlapsestaan.



Joulukuussa sai rauhoittua ja miettiä mennyttä vuotta, johon mahtui poikkeuksellisen paljon surua. Henkilökohtaisesti jätin hyvästit kahdelle liian nuorena kuolleelle ihmiselle ja myötäelin surussa, joka kohtasi useita tuntemiani ihmisiä.

Toivottavasti nyt alkanut vuosi olisi armollisempi.



perjantai 26. lokakuuta 2012

Lumi on jo peittänyt kukat (Kymen)laaksosessa

 


Talvi se taas yllätti ja pelti rytisi pitkin eteläistä Suomea. Meillä se onneksi yllätti vain pihaoravan, joka sai lumipeitteen yllensä.

 
Autossa on ollut talvirenkaat maanantaista lähtien, joten hyvin olisin voinut lähteä liikenteeseen, jos olisi tarve vaatinut. Sen verran flunssainen olo on kuitenkin, että päätin viimeisen syysloma-arkipäivän kunniaksi pitää pyjamapäivän.



Pyjamapäivän ruokalistalla oli kasvisminestronea ja kotitekoisia sämpylöitä. Minestrone valmistui tällä kertaa helpon kaavan mukaan: pari litraa vettä, kilon pussi Lidlin minestronekasviksia (pakaste), puoli pussia perusmakaronia, kasvisliemijauhetta ja jotain mausteita, mitä nyt käteen osui. Ihan syötävä soppa tuli, mikä on onni, sillä sitä riittää koko viikonlopuksi. Sämpylät syntyivät pikaisesti oman pikasämpyläohjeeni mukaan. Siitä voisin toisella kertaa kertoa enemmän.



Lumiseen iltaan sopivaa lukemista ovat tietysti joululehdet, joita ostin pari päivää sitten Joensuun-reissulta kolme kappaletta. Niiden oheen sopivat myös Suuren suomalaisen kirjakerhon ja Dermosilin joulunumerot. Tuohon kasaan menen nyt syventymään.



Ulos kaapista

Kuluneena kesänä yritin ensimmäistä kertaa leikkiä hyötykasviviljelijää ja ostin jopa kasvukaapin sitä varten. Kaikki ei mennyt ihan putkeen, mutta jotain sieltä kaapista saatiin ruokapöytäänkin. Parhaiten onnistuin pensaspaprikoiden kanssa, jotka tuottivat runsaasti satoa syyskuussa.



Viimeiset paprikat keräsin talteen lokakuun puolivälissä. Maku niissä tosin oli isännän mukaan "jotenkin hernemäinen", mutta ruuanvalmistukseen kelpasivat vielä hyvin. Vihreiksi jääneet yksilöt muuttuivat huoneenlämmössä täysin punaisiksi parissa päivässä.


Tomaattien kanssa sujui kehnommin ennen kaikkea sen takia, että ne eivät mahtuneet kasvukaappiin. Näin ollen ne eivät saaneet maksimaalista annosta auringonvaloa ja olivat syyskuussa vielä vihreitä. Lisäksi ne olivat alttiina etanoille. Erinomaisen hyviä kuitenkin olivat ne vähäiset tomaatit, jotka onnistuin omaan käyttööni saamaan.



Yrteistä parhaiten pärjäsi hieman yllättäen rosmariini, joka ainoana jatkaa eloaan keittiön ikkunalaudalla. Basilikat menivät ihan perseelleen (kasvu jäi kesken), ja minttu ei edes itänyt. Timjamin ja oreganon kanssa pärjäsin tyydyttävästi.


Kasvukausi päättyi virallisesti pihallani 22.10., jolloin kaappi tyhjeni kasveista ja jäi odottamaan talven tuloa. (Alas tosin jäi muutama sinne väkisin tunkeutunut vuohenputki, joita en jaksanut enää häätää. Tappelen niiden kanssa sitten keväällä.)


Ja se talvi tuli tänään. Nyt jännätään, selviytyykö kaappi ehjänä kevääseen.


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Syystunnelmia

Syksy on melkein huomaamatta edennyt jo pitkälle. Puut alkavat olla lehdettömiä, illat pimeitä ja sohvannurkka ehkä se maailman houkuttelevin paikka. Pidentääkseni hieman värikkäiden lehtien elämää ja tuodakseni valoa pimeyteen olen koonnut sohvapöydälle isolle metallitarjottimelle vaahteranlehtiä ja tuikkulaseja. Näin on kivempi kyhjöttää siellä sohvannurkassa.

 

Samalla kun kyhjötän ja tuijotan aivottomana televisiota, yritän edistää neuletta edes hieman. Korissa oleva vihreä alpakkaneule on erityinen. Neulon sitä Helin alias Villasukan muistoksi. Helin blogi hiljeni kesällä hänen yllättävän poismenonsa takia. Vuosien ajan seurasin Helin (sekä vanhaa että uutta) blogia, ja kaikista hänen neuleistaan tämä on jäänyt mieleeni sellaisena, jonka itsekin haluaisin toteuttaa. Nyt on sen aika.

 

Poikittain neulottu helmaosa on päättelyä vaille valmis. Selvisin siitä ongelmitta, koska Heli oli kirjannut blogiinsa kaaviossa olevan virheen. Koskaan en voi Heliä kiittää avusta, mutta ehkä hän seuraa projektiani sieltä jostain ja naurahtaa hyväntahtoisesti hupsulle neulojalle.



keskiviikko 1. elokuuta 2012

So long, and thanks for all the fish!

Blogini taisi jäädä kesälomalle hyvissä ajoin ennen juhannusta, joten nyt elokuun alkaessa on syytä hiljalleen palata arkeen.

Ennen arkeen paluuta on hyvä hoitaa jalat kuntoon. Eräs lukioaikainen ystäväni meni juuri naimisiin, ja hänen siskonsa järjesti hänelle polttarit Garra Spa Centerissä. Ideana oli syödä, juoda ja jutustella sekä hoitaa samalla jalat kuntoon. Tämä viimeksi mainittu tapahtui syöttämällä kuollut ihosolukko kaloille.

Altaallinen garra rufa -kaloja eli noin 200 "tohtorikalaa"


Yhden cavalasillisen nautittuani päätin rohkeasti laskea jalkani altaaseen. Voin kertoa, että ensimmäisten 10 minuutin aikana kutitti ihan pirusti, mutta sitten siihen alkoi tottua.

Päitsylin jalat kalojen ruokana

Lopputuloksena reilun puolen tunnin kalaruokinnasta oli yllättävän pehmeät jalat. Sen lisäksi, että kalat kuorivat ihoa, ne kuulemma erittävät jotain ainetta, joka pehmentää ihoa.

Tämä täytyy kokea toistekin - cavan kera tai ilman.


maanantai 11. kesäkuuta 2012

Puolen hehtaarin metsän synttärit

Siskontyttöni täytti viime viikolla vuoden. Merkkipäivää juhlittiin lauantaina Puolen hehtaarin metsän hengessä, koska Nalle Puh ystävineen kuuluu tytön suosikkeihin. Päitsyli-täti (tai Pääpä, kuten lapsi itse sanoo) yritti toteuttaa tarjottavat satuhahmojen pohjalta, ja tällaisia pöydässä sitten nähtiin.


Puh-kakun täytteenä on lapsen äidin toiveen mukaisesti mustikkamoussea, päällinen ja kukat ovat sokerimassaa ja reunoilla on Flora Vispiä. Kynttilän oli lapsen äiti ostanut jo hyvissä ajoin.

Confetti-nettikaupasta löytyi kaksi teemaan sopivaa pikkuleipämuottia, joten Kengu ja Pöllö pääsivät kätevästi mukaan juhlapöytään.


Pöllöt päällystin pikeerillä, mutta yksityiskohtia en jaksanut ruveta väkertämään, eikä siihen oikein olisi ollut aikaakaan.


Kania edusti pöydässä peräti kaksi herkkua: kasvispiirakka ja porkkanaleivokset. Kanin kasvimaalta löytyi kesäkurpitsaa, parsakaalia ja kevätsipulia, joita täydensin mm. fetajuustolla.



Porkkanaleivosten taikinassa ja pinnalla on makua antamassa mantelia. Kuorrutus on tuorejuustosta ja tomusokerista.


Tiikeri ja Risto Reipas päätyivät muffinitelineeseen. Tiikerin muffinit ovat suklaiset, kevyesti kahvilla maustetut, ja Risto Reippaan muffineissa on kylmäsavulohta ja paprikaa.



Ihaa tuotti hieman päänvaivaa, mutta koska vieraat odottivat voileipäkakkua, päätin että Ihaan niityltä voisi löytyä siihen aineksia.


Kakun täytteissä on kalkkunan lisäksi mm. maissia, paprikaa, tomaattia ja mozzarellaa.

Nasua ei pöytään kaivattu. Jostain syystä kyseinen hahmo ei ole koskaan kiinnostanut synttärisankaria, hänen äitiään eikä tätiään. Tosin tytön juhlamekko oli ehkä sitten Nasun värinen.


Satiinikangas löytyi Eurokankaan palalaarista ja kaavat Emma Hardyn kirjasta Ompele kaunista lapselle.


Etuosan koristeet jätin pois, koska tyttö olisi saattanut innostua nyppimään niitä irti.




sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Kaapin paikka

Mainitsin jo aiemmin suunnitelmistani hankkia jonkinlainen kasvikaappi taimilleni. Sellainen saapui minulle pari viikkoa sitten Hobby Hallista - osina tietenkin. Ja osilla tarkoitan älytöntä määrää listoja, ruuveja, muttereita ja ties mitä pikkusälää, jotka piti 26-sivuisen ohjeen avulla asentaa paikoilleen.

I mentioned earlier about my plans to get a small greenhouse for my plants. It arrived for a couple of weeks ago from Hobby Hall - in pieces, of course. In this case the word "pieces" means a huge number of moldings, screws, nuts and other small stuff that we had to install with the help from a 26-page manual.

Palram Grow Station

Paikka, johon kaapin oli tarkoitus tulla, näytti viikko sitten tosi ankealta. Aidan seinustalla kasvoi pelkkää vuohenputkea, josta olen nyt pari kesää yrittänyt päästä eroon ilman mainittavia tuloksia. Viheliäinen kasvi!

The place for the greenhouse was very mirthless last weekend. By the fence there was growing goutweed (Aegopodium podagraria) that I've been trying to get rid of for a couple of summers now without any results. What a wretched little thing!


Peitin koko aidan ja laattojen välisen alueen sanomalehdillä ja kuorikatteella. Kaappia varten kävin hakemassa kaksi uutta terassilaattaa, ja niiden päälle se tänään rakennettiin.

I covered the whole area between the fence and the terrace tiles with newspapers and pine bark. I bought two new terrace tiles for the greenhouse, and today we built it on them.


Vähän heppoiselta tuo kaappi tuntuu ja talvenkesto arveluttaa, mutta katsotaan nyt.

It doesn't seem very durable, especially when you think about the winter, but we'll see.

Tomaattini eivät myöskään vaikuta kovin kestäviltä. En tiedä, mikä niille tuli, mutta isompaan ruukkuun siirtämisen jälkeen ne alkoivat nuutua. Voi olla, että joudun ostamaan uudet taimet tilalle.

My tomatoes don't look very durable, either. I don't know what's wrong with them but they began to look droopy as soon as I had put them in those pots. It may well be that I have to buy new plants to replace them.


Yrttien kanssa olen menestynyt paremmin. Erityisesti rosmariini on yllättänyt positiivisesti.

I have succeeded better with the herbs. Especially rosemary has been a positive surprise.


Ja voikukat tietenkin kukoistavat pihallani myös. Niitä en syö, mutta jotain käyttöä niillekin voi löytää. :)

And naturally the dandelions flourish in my yard, too. I don't eat them but you can find a purpose for them as well. :)



sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Piece of cake

Kakkusesonki on alkanut varsinaisella voileipäkakkumaratonilla. Eiliselle päivälle oli tehtävänä kaksi isoa ja yksi pieni voileipäkakku ja tälle päivälle neljä isoa. Sen verran kiirettä piti, että eipä tullut eilisiä kakkuja kuvattua, ja tänään unohtui kamera kotiin, kun lähdin lähemmäs juhlahumua päällystelemään. Kännykällä nappasin sitten pari kuvaa ikään kuin todistusaineistoksi.

The cake season has started with a sandwich cake marathon. Yesterday I had to deliver two big cakes and one small cake and today four big ones. The cakes kept me busy, so I didn't take pictures yesterday, and today I forgot to take my camera with me when I left with the cakes. I snapped a couple of pictures with my mobile phone for evidence.

Kalakakuissa on kahdessa välissä savusiikatäyte ja keskivälissä katkarapu-kananmunatäyte. Päälle laitoin katkarapuja, kananmunaa, kirsikkatomaatteja, keltaista paprikaa, vesikrassia ja ruohosipulia sekä reunoille herneenversoja.

There are two layers of whitefish filling and one layer of shrimp and egg filling in the fish cakes. On top of the cake there are shrimps, egg, cherry tomatoes, yellow pepper, watercress and chives, and pea shoots at the edges.

Savusiika-katkarapukakku

Lihaisissa kakuissa on kahdessa välissä kinkkutäyte ja keskivälissä meetvurstitäyte. Päällä on kinkku- ja meetvurstirullia, kirsikkatomaattia, punaista paprikaa ja tuorekurkkua sekä reunoilla näissäkin herneenversoja.

In the meat cakes there are two layers of ham filling and one layer of salami filling. On top of the cakes there are ham and salami, cherry tomatoes, red pepper and cucumber, and pea shoots at the edges.


Kinkku-meetvurstikakku

Aika rutiinilla meni tämä kakkukeikka: vanhat, hyviksi havaitut (omat ja salaiset) täytteet ja yksinkertainen koristelu. Koristelusta olisin toki voinut tehdä näyttävämmänkin, mutta kokemukseni mukaan asiakkaat arvostavat helppoa leikattavuutta. Salaattirykelmät, lohiruusukkeet ja kinkkuleikesuppilot ovat toki näyttävän näköisiä - aluksi. Mutta kun pari ihmistä on annoksensa ottanut, ne ovat yleensä pitkin pöytää. Näin minulle ainakin on kerrottu.

These cakes were very much a routine: old, known to be good fillings (by my own and secret recipes) and simple decoration. I could have made the cakes more impressive-looking but according to my experience people appreciate cakes that are easy to cut. Of course lettuce, salmon roses and ham funnels look impressive - in the beginning. But as soon as a couple of people have taken their pieces those decorations usually have ended up on the table. At least this is what I've been told.

 

maanantai 14. toukokuuta 2012

Get on your dancing shoes...

Kenkien ostaminen kannattaa aina. Se on taas tullut todistettua. Nimittäin ostin joskus opiskeluvuosinani eli kymmenisen vuotta sitten joensuulaisesta kenkäkaupasta tanssikengät ihan vain sen takia, että ne olivat reilussa alennuksessa ja istuivat hyvin jalkaan. En harrastanut tanssia, en aikonut ruveta harrastamaan sitä eikä minulla ollut ylipäätään mitään käsitystä siitä, tulenko kyseisiä kenkiä koskaan tarvitsemaan. Pari kertaa käytin niitä jossain juhlissa, mutta muuten ne ovat olleet laatikossaan kaapissa.

Buying shoes is always worthwhile. It has been proven once again. I bought a pair of dancing shoes in a shoe shop in Joensuu for about ten years ago only because there was a huge discount and they fitted perfectly. I didn't do dancing, nor did I have any intentions of starting it, and I had no idea whatsoever whether I would ever going to need them. A couple of times I wore them in some parties but mostly they have been in their box in the closet.

Mutta nytpä ne ovat vihdoin päässeet asianmukaiseen käyttöön, kun aloitimme miehen kanssa lavatanssikurssin viime viikolla!

But now they have been used properly because I started a dancing course with my boyfriend last week!


Edelleen kengät ovat hyvät jalassa, ja jopa kolmetuntinen tanssitreeni - valssia, foksia ja humppaa - sujuu ilman jalkojen kipeytymistä (mitä nyt isäntä välillä humppaa varpaille).

The shoes still fit, and my feet don't get sore even during three hours of training of waltz, foxtrot and humppa (except when my partner does humppa on my toes).

Muussa kropassa kolmetuntinen kyllä tuntuu aikamoisena väsymyksenä. Viimeisissä humpissa alkaa olla puhti poissa, eikä kotiin päästyään oikein jaksa muuta kuin käydä suihkussa ja painua petiin. Sinne siis suuntaan nyt.

The rest of my body gets very tired, though. There isn't much energy left in the last humppas, and when I come home I just want to take a shower and go to bed. And that's where I'm heading now.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Kenkäkaapin täydennystä

Vappuaaton postauksessani mainitsin, että vaatekaappien siivous oikeutti minut hankkimaan uudet lenkkarit ja sandaalit. Nyt ne ovat täällä.

Pitkän sairasteluputken aikana olen lihonut ihan tolkuttomasti. Nyt, kun liikunta on taas alkanut hiljalleen sujua, tekee mieli tietysti hankkia uutta päälle pantavaa sitä varten. Vaikka minulla on ennestään ihan kelvolliset - eikä edes kovin vanhat - kävelylenkkarit, tilasin nämä Heppo-nettikaupasta.

The two pairs of shoes from Heppo webshop are finally here.

I've gained a lot of weight during the time I've been in poor health. Now that I'm able to exercise again I naturally want something new to wear for it, so I bought new training shoes for walking.

Puma Bodytrain Mesh Grid

Ensiksikin nuo ovat pirtsakamman näköiset kuin vanhat Reebokin lenkkarini, joissa ei mustan lisäksi paljon muuta väriä ole. Toiseksi noista sai 30 prosentin alennuksen. Kolmanneksi esittelyteksti oli houkutteleva: "Bodytrain Mesh on osa Puman uutta Bodytrain-sarjaa - kävely- ja toningkenkämallistoa. Kengissä on pyöristetty pohja, joka aktivoi lihaksia pitämään hyvän tasapainon. Näin tavallinen kävely tehostuu. Bodytrain Mesh on yksi kevyimmistä markkinoilla olevista toningkengistä ja painaa ainoastaan 200 g. Päällinen on hengittävää meshiä ja ulkopohja on EVA-materiaalia." (Neljänneksi voisi tietysti mainita, että kengät sopivat hienosti yhteen steppilautani kanssa, vaikkakaan niitä ei ole tarkoitus yhdessä käyttää.)

My reasons for buying: 1. The new training shoes look more cheerful than my older ones from Reebok. 2. I got a 30 % discount. 3. The information on the website was very tempting. (And see how well the shoes match with my step board.)

Puma on alkanut pakata kenkänsä kevyemmin. Pahvia on sen verran, kuin tuen vuoksi on välttämätöntä, ja ympärillä on kankainen pussi. Pussilla on nähtävästi tähdätty kauppojen muovikassien vähentämiseen, kun kengät voi kantaa kotiin omassa pussissaan.

Puma has begun to pack their shoes lighter.


Noin yleisesti ottaen pakkausmateriaalin vähentäminen on minusta erittäin kannatettavaa, mutta kenkäni haluaisin kyllä ihan perinteisessä kenkälaatikossa. Minä nimittäin en niitä laatikoita heitä pois, vaan säilytän kengät niissä. Eteisessäni on kaapin täydeltä kenkälaatikoita, ja lähes kaikissa niistä on kengät. (Jossain alahyllyn pinojen pohjalla on pari tyhjää laatikkoa odottelemassa sen vuoksi, että ihan joka kaupasta ei kenkien mukaan saa laatikkoa.)

I usually appreciate the use of less material for packaging but as far as shoes are concerned I prefer the traditional shoe boxes. Rather than throwing them away I keep the shoes in them.


Lenkkarit ja muut usein ja ympäri vuoden käytettävät kengät ovat tosin rivissä tuulikaapissa, joten Puman konsepti sopii minullekin ihan mainiosti.

Training shoes and some other regularly used shoes are by the door without their boxes so I don't mind Puma's concept.

Marc O'Polon sandaalit tulivat perinteisesti pakattuina. Itse asiassa tässä taidettiin mennä jo sinne toiseen ääripäähän, sillä paperia ja pahvia oli laatikon sisällä turhankin paljon.

Marc O'Polo's way of packaging is quite the opposite to that of Puma's.



Näiden alennus oli peräti 50 %, joten pakkohan ne oli napata ostoskoriin. Jos varastosaldo oli ajan tasalla, taisin viedä viimeisen parin kokoa 37.

The discount was as much as 50 % so I had to buy them. And it seems I got the last pair in size 37.

Marc O'Polo Bamboo

Minulla on vielä käyttämättä 15 euron alennuskoodi samaiseen putiikkiin, joten kenkäkaappi saattaa täydentyä enemmänkin tässä lähiaikoina.

I still have a 15 € discount code so I may do some more shoe shopping.